Parit kukat. Dahliat vielä jäljellä.
Kesäamppeli vielä voimissaan papujen yllä.
...jotka kaikki keräsin pois ja söin.
Siinä syksyn mahtava saalis.
Terassilta vajalle päin.
Palkoja on myös hernepuussa.
... jonka alla rotkolemmikkiä.
Noi pohtii syksyn asioita ihan selvästi, mitä vielä pitäis tehdä, mennäänks jo haravoimaan...
Perhoangervolla on metka syysväri, vai mitä?
Tähtiputken kukkia.
Keijunkukista jotkut taipuu jo syksylle...
...toiset sen kun porskuttaa.
Rakastan kuparisaran olemusta. Kivasti huojuu tuulessa.
Pikkuluppio.
...ja toinen, joka on tummunut huomattavasti jo.
Menny mikä menny...
...tää ei oo, tuoksuruuta niin vielä tuoksuu, ja kissanminttu vieressä.
Pipo se vaan pukkaa uutta kukkaa ahkerasti.
Keltainen kurjenmiekka on oikeessa paikassa, vaikkei tänä vuonna vielä kukkinutkaan. Ollu tuossa viime syksystä, joten ens vuonna toivottavasti kukkiikin.
Perhoangervon syys. Mulla on kahdessa eri paikassa tämä, ja molemmat kasvoi tänäkin vuonna hyvin.
Komeamaksaruoho ei vieläkään oo avautunu, mut kohta...
Tässä se ihana kivi jonka löysin kaverini kanssa. Peittyy varmaan lehtien alle tuota pikaa. Pari syyspuhuria, niin se on siinä.
Ja jalkalehti voi edelleen hyvin. Pelkään vähän mitä talvi sille tekee, mut senhän voi sit keväällä todeta.
Betonilehti sulautuu syksyiseen maisemaan.
Syyskimikki.
Päivänsilmät.
Tosi haaleeks menee.
Herkkää kukintaa.
Virginiantädykkeet.
Dorianvillakko levittää siemeniään. Lähteeköhän niistä uusia kasvamaan???
Uupunut punalatvan kukka.
Palava rakkaus on tehnyt siemenet.
Voi pientä pelargoniaa kaivon kannella.
Ilmalämpöpumpun ulko-osan päällä pelargonia kukkinut alkukesästä lähtien.
Kaktusdahlia oli vielä kaks kukkaa tehnyt. Ei näytä enää kovin vaaleanpunaiselta. olenkin huomannu, et useet vaaleenpunaiset kukat haalistuu syksyllä melkein valkoisiksi.
Paitsi nää dahliat. Mut ne ei ookkaan vaaleenpunaisia.
Tälle pitäis antaa nimi.
Tummakurjenpolvi on levittäytyny ruohon sekaan.
Tästä penkistä.
Yks kukkakin on.
Tuoksuköynnöskuusama jatkaa kasvua.
Kultapiiskut parhaimmillaan. Alla kalliokielon lehdet saaneet keltaisen syysvärin.
Perkasin kurjenpolvipenkin, kun se näytti kerrassaan karmeelta, kun kaikki vaan ryöppys holtittomasti yli.
Hirveen haalee kuva, mut kokedama hengissä, ja syysaskartelu menossa jo pois kuosistaan.
Metsän penkki vielä vihertää hetken. Siellä ne sinivaleunikot on hyvin juurtuneina. Sormet ristiin kevättä varten.
Hiirenporrassaniaisen siirsin kesällä tähän penkkiin, kun se jäi tavallisten saniaisten jalkoihin, mut ei se kauheen hyvältä nytkään näytä. Mahtaako selvitä talven yli. Pieni kun mikä.
Imikät on tosi hyvän värisiä, mut Amurinviini on jo pudottanu upeet, punaiset lehtensä.
Vieläkään en tiedä tän nimee.Auts.
Appelsiiniminttu tuntuu viihtyvän mäntyjen katveessa loistavasti.
Joku unikko on viimeisensä antanut.
Ihanan värisiä kurjenpolven lehtiä.
Uudessa pikkupenkissä ei tietenkään oo kasvua tapahtunu, kun tein se vasta kuukausi sitten.
Kivikkokäenminttu.
Iiristen seasta nousee näköjään unikko.
Surkee esitys. Täytyy pestä talveks varastoon.
Vielä kurjenpolven kukka. Kaunis.
Uskollinen orvokki. Viime vuoden siemenperuja kottikärrystä.
Liljan siemenkotia.
Jotenkin kuunliljapenkki näyttää kauniilta. Ymmärrän, jossei kaikkien mielestä.
Kärhössäkin kukkia vielä. Ei oo täällä järven rannalla vielä käyny yöpakkaset.
Tässä ne ihanat syysleimut, jotka sain äidiltä, ne tuoksuvat. On oikein hyvin juurtuneet paikoilleen.
Oon vielä hengissä. Ainakin yks talvi menee tässä vielä. Vähän ehkä nuppia piukottaa.
Kesät, talvet tässä oon.
Oisko saanu hotelli asukkaita???
Imikät jaksaa hyvin. Serkulta sain joskus pari alkua.
Kivat törröttäjät vaaleenpunaisen kärsämön.
Konnantatarkin innostui uudestaan kukkaan.
Sen alla timjami.
Näistä sais kuivattuu vuorenkilpiteen ainekset.
Salkoruusu ei todellakaan kehittynyt mihinkään. Olen pettynyt.
Mut Pinky Winky sen sijaan kukoistaa ja punertuu.
Ihana <3
Annabellan ihanaan kukintaan päätän tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti