Suopayrtti on vallannut mun kuunliljapenkin. Sitä ei aina usko, kun saa yhden taimen jotain ihanaa, mihin se voi johtaa.
Joten ei kun kitkemishommiin. Siinä sitä sai riuhtoa oikein olan takaa, mut toivon mukaan sain suurimman osan pois, siis juuretkin.
Näyttää penkki heti kivemmalta.
Pitäis ehkä jakaa noita kuunliljojakin, mut se jää ens kevääseen.
Kolmenlaista kuunliljaa löytyy tästä penkistä.
Raparperit on hyvässä kasvussa, ja piiraskin on tehty. Jotain vois tohon tyhjään tilaan laittaa. Yleensä ollut kesäkurpitsaa, niin ehkä käyn hakemassa pari taimee.
Kukkia jo parissa varressa, joten napsasin ne pois, et tulee varsia kunnolla.
Tässä olikin hommaa, kun vuohenputket meinaa ottaa haltuun. Monta tuntiahan tähänkin meni, mut eilen aurinko paistoi tosi kuumasti ja oli kiva olla ulkona. Kultatyräkki vaihtaa joka vuosi paikkaa vähän, ja nyt se on ängenny pionin viereen, siis ihan kiinni siihen. Sit se on myös levinny parin metrin päähän??? Vuorenkilpien alta siivosin kaikki moskat pois, ja huonon näköset lehdetkin lähti.
Kilpipenkin takana on kaks marjasinikuusamaa, jotka on kasvanu kolmessa vuodessa aika tavalla. Tänä keväänä kukki ensimmäisen kerran. Yhtään marjaa ei siis vielä oo näkyny. Josko nyt.
Tällaisia pitäis tulla. (Kuva on googlen kuvahausta.)
Tää kuusi on niin joulunen. Nyt siinä paljon kerkkiä, joita keräsin, ja tein siirappia. Nam. Edessä on tulossa palavaa rakkautta. Kannattaa pitää puutarhassa, ni rakkaus leiskuaa...
Kerkät.
Anisiisopin oon saanu kaveriltani Mäntsälästä, mut ihan vihreelehtisenä sain. Se oli noin 4 vuotta sitten. Jo tokana vuotena se ilmestyi keltalehtisenä, ja on tehny samanmoisia pikkutaimia sinne tänne ja tonne. Se on kaunis.
Sireenit kukkii, paitsi ei valkoinen vielä.
Aijai...
...ja omenapuut myös. Vieköhän tän päivän sade ja tuuli kukat.
Kaks omenapuuta mulla on, noin 20 vuotiaita.
Ihanaa kun maahumala on levinny nurmikolle, koko nurmikolle sanoisin. Sitäkin ruokien sekaan.
Vesialtaan puhdistus ja tyhjennys talven jälkeen ei oo todellakaan mun mielipuuhaa, mut ei ollu halukkaita lähistöllä. Tytär on sen parina vuonna tehny, ja siit on ollu suuri apu ja ilo.
Mut se tunne kun saa veden solisemaan, korvaa kaiken vaivan. Ja jos totta puhutaan, ni ei se nyt paha homma oo.
Oransseja liljoja altaan reunalle tulee...
...ja liloja kurjenmiekkoja.
Yrttipenkkeihinkin oli tullu kaikenlaista rikkaruohoo. Saksankirvelit on siementäny ympäriinsä, mutten raaskinu repii pois. Käytän sit ekana.
Marjapuskat mies perkas jo kerran. Täytyy koht uudestaa noi juuret. Tatari oli levähtää vallan vallattomaks, mut otin heti alkuun ylimäärästä ympäriltä pois. Oon huomannu, et se on kauniimpi niin.
Rakuunat.
Mäkimeiramit.
Saksankirveli kukkii. Annan kukkia, koska siihen tulee siemenpalot, jotka on kun karkkia söis. Aniksen makuista.
Viime vuonna ostettu perhoangervo on selvinny hyvin talvesta.
Särkynyt sydän vähän kituu kuivahkossa sivupenkissä. Täytyy miettiä paikanvaihdosta jossain vaiheessa.
Vuohenjuurten kukinta on kohta mennyttä.
Pienet kurjenmiekat on peruja anopilta 20 vuoden takaa.
Lumipalloheisikin selvisi ekasta talvestaan.
Mukavaa kesän alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti