Aloitan ihanalla väriloistolla parin viikon poissaolon jälkeen.
Oranssit liljat sain pari vuotta sitten Juankoskelta ystäväni pihasta. Sain 4, ja näin ne on lisääntyneet parissa vuodessa.
Paljon on kukkia tässäkin kurjenpolvessa.
Marketat ja laventelit, kivoja yhdessä.
Ihanaa...
Kuvat ihan sekaisin, ja tarkoituksella. Punainen piristää aina.
Pionin kukka.
Kultahelokki ei tunnu viihtyvän meillä. Sain sitäkin läheiseltä siirtolapalstalta useamman muutama vuosi sitten, nyt enää yksi.
Jalopähkämöt on paljon mökin vastaavia edellä kukinnassa. 200 km tekee paljon.
Hei, eksynyt kukkaruukkuun kasvamaan, ja täynnä kirvoja. Ne onkin vain tässä eikä istutetuissa kukissa.
Keräsin tataria ja rakkautta maljakkoon.
Papuja olenkin sitten kylvänyt sinnetänne.
Leijonankita rehottaa.
Vettä sataa...
Rakastan perhoangervon höyhenkevyttä olemusta.
No niin, missä tuet? Äkkiä tekemään, koska ruusupapu jo kukkii ja venyy pituutta.
Saadaan vähän karviaisia...
...ja mustaherukkaa.
Tatar pysyy melkolailla aisoissa kun ajaa nurmikkoa ympäriltä. Nyt ei tosin ole just ajettu.
Alkaa olla jo mennyttä nämä kurjenpolvet. On toisaalta hirveen kiva et eri kurjenpolvet kukkii eri aikaan.
Palavat rakkaudet, BURNING LOVE.....
Vielä pionin kukkia jäljellä.
Näitä riittää.
Jättipoimulehden lehdet kauneimmillaan, kun vesipisarat on pinnalla.
Kukat ne vasta onkin.
Harjaneilikan kukat on kivoja, mutta en oikein tiedä onko se kasvutapa hyvä. Musta mökillä ne kasvaa jotenkin suorempaan, ja nämä lamoaa hullusti.
Valkoisessa akilleijassa on punertavan rusehtavat lehdet. Hyvä kontrasti.
Oi kun söpö.
Tulikukan siemenet toin joskus vuosia sitten jstk Englannin puutarhasta, ja nyt niitä putkahtelee milloin mistäkin.
Keltaisia kukkia tulossa.
Kuihtuneen sireeninkukan takaa näkymää uuteen kasvuun.
Sade tuli tietenkin letkusta, huomautan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti