Tästä lähdetään liikkeelle. Yhden ison paakun oon jo irrottanut aiemmin etupihaa varten, mutta aivan on umpeen kasvanut tämä penkki.
Ette muuten arvaa kuin tiukassa juuret on. Kaikki on kasvanut yhteen, ja muuriinkin kiinni.
Mietin just, et kuinkahan kauan tää systeemi on tässä ollu. Täytyy kysästä toiselta puoliskolta, koska hänellä yleensä numeromuisti on parempi. Eli...2000- luvun alussa on noin arvio.
Ja eikun kunnon polkasu, ja toinen, ja...
Tuo oli ehkä vaikein paikka saada irrotettua kuunliljat. Pelkäsin et koko muuri sortuu, kun se on muutenkin kallistunut juurien kasvettua tuossa yläosassa. Sen verran joutui vääntämään. En heti löytänyt lapiota, joten aloitin talikolla. Se tietenkin hajos, kun siinä oli puuvarsi. Onneks lapio löytyi.
Kahta erilaista kuunliljaa siinä on. Oli vielä kolmattakin, mut vaan sellainen pieni tupas, ja sen pelastin heti alussa, kun se on tosi kaunista, valkoreunaista lajia. Laitoin pariin ryhmään ilmoitukset, että saa hakea, ja aika hyvin meni jakoon.
Purin samalla koko alamuurin, jossa vain kaksi kerrosta kiveä.
Ihan paljon hirveempi urakka kun ajattelin, mut niin se menee...
...ja kaikki levällään.
Aika kasa. Tosta sais varmaan sata alkuu. Mökillekin jäi vietäväksi. Siitä myöhemmin.
Ihana rauha.
Juu, ja sortuihan se.
Sain vähän korjattua, joten istutus alkakoon.
Vielä multakin oli vähissä, niin piti lähtee hakemaan. Kompostikamaa laittelin aluksi.
Valaistus.
No, jokatapauksessa. Käytin tähän sitten vain tuota vaaleenkeltareunaista kuunliljaa, sekä kahta keijunkukkaa, jotka mulla oli kesäkukkaruukuissa heinän kanssa.
Reunaan jätin ystävältä saadun angervon.
Aika siisti tuli. Muurista vaan uupuu kiviä, kun tein alaosasta vähän leveemmän. Tästä mennään eteenpäin. Yks askel kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti