Kevät meinas alkaa...

Juhannusruusu on äitynyt tosi hirveeksi juurikasaksi, ja osaltaan kuolleiksi oksiksi. Penkki on ollut 25 vuotta ilman sen sanottavampaa parantelua, ja nyt on sen aika uudistua. Tänään Pääsiäispäivänä on ihana ilma tehdä vähän pihahommia.Aurinkoinen, vähän tuulinen sää.

HUI. Tällainen se on nyt.  Juhannusruusu, josta aion hankkiutua eroon, on tuolla toisessa päässä. Kaikki näyttää väsyneeltä, niinkuin nuo kankaatkin, jotka ikävästi römpsöttää.

Valjastin miehen tekemään purun. Ennen penkin uudelleen laittoa, pitäis käsitellä toi sokkeli.
Radon putket on kyl aika rumat.

Mullasta löytyi vanhoja tiilenkappaleita rakennusajalta. Kaivoin perennat isoina paakkuina mullasta pressun päälle odottelemaan.

Siinä on ainakin: Valkotäpläimikkää, kevätvuohenjuurta, särkynyttä sydäntä, Iiriksiä, jalopähkämöitä...

...akilleijaa, ukon tulikukkaa...

Scillat pelastin pariin muoviruukkuun.

Jotakin nousee jo maasta. Oliskohan ritarinkannusta?

Alliumit nousee monesta kohtaa, ja näyttää, et olis vähän levinnytkin.

Jänikset on perhana vieköön nakertanu kaikki kuparisarat puolivälistä poikki.

Uusia keijunkukan lehtiäkin näkyy.

Joo, on nää alliumit levinny, koska tossakin on neljä alkua.

Primuloita ulkoilutan välillä.

Kultatyräkki on ihana jo näin alkuna. Se siirtyilee mun penkissä aina vähän eri paikkaan joka vuosi. Joskus pehkoja on kaksikin. Outo vaeltaja.

Mikäs tää nyt olikaan? Mä en ottanut blogiin syksyllä yhtään kuvaa tästä uudesta penkistä, niin ei voi tarkistaa.

Juu, en muista.

Enkä tätä, enkä mitään. Kyllä se niin on, että kukkivana se on helpompaa.

Tässä kiinansipuli jo nousee. Sen jos saatte, niin se on ihana.

Ja mites sitten kävi. No voihan...Tänään 15.04 keskiviikkona. Todellisuus iskee taas. Siellä ne on puretusta penkistä otetut paakut pressun päällä maassa.

Joka tapauksessa kevättä odotetaan.